Lohikäärmeiden aika on Dragonlance maailmaan sijoittuva low-fantasy larp kampanja.

Kuohuva valtakunta, maailma muutoksen kourissa, jumalat jotka pysyvät hiljaa taivaissa ja lohikäärmeet jotka ovat päättäneet ottaa maailman omakseen.

Tuhansia vuosia Valon, Pimeyden ja Tasapainon jumalat kaitsivat Ansalonin valtakuntia ja  johdattivat sen kuninkaita ja kuningattaria pyhiin sotiin toisiaan vastaan, jumalten soturit – lohikäärmeet – esitaistelijoinaan. Valon ja Pimeyden tasapaino maailmassa oli järkkymätön.

Nyt kuitenkin jumalat ovat hiljenneet, joidenkin kerettiläisten mukaan jopa kadonneet maailmasta, eivätkä vastaa enää rukouksiin ja lohikäärmeet ovat alkaneet tappaa toisaan. Samaan aikaan mahti, ikuisen taikuuden voima, katoaa ja haipuu ihmisten käsistä jättäen viimeiset luonnottoman jumalallisen voiman rippeet lohikäärmeiden kynsiin. Nyt lohikäärmeitä on maailmassa enää vähän, mutta he jotka ovat jäljellä ovat painajaismaisen suuria. Viisi jättimäistä petoa on vallannut suuren osan Ansalonin mantereesta itselleen ja julistanut itsensä omien alueidensa jumaliksi.

Näille vuoria vanhemmille olennoille ihmiset ja muut alemmat rodut ovat vain karjaa ja tapa saavuttaa rippeet maailmasta pakenevasta mahdista. Ja vaikka Valtias Lohikäärmeet nukkuvatkin sikeästi pitkiä aikoja, kun he ovat hereillä, heidän katseensa etsii himoiten maita jotka eivät ole vielä alistuneet heidän tahtoonsa…

Samaan aikaan Solamnia, pitkäjousimiehistään, haarniskoiduista ratsumiehistään ja vahvoista kuninkaistaan tunnettu ihmisten suurin kuningaskunta yrittää selvitä maailman myrskyissä koskemattomana. Eräänä viimeisistä Valtias Lohikäärmeiden ikeestä täysin vapaana kukoistavista valtakunnista Solamnia yrittää elää jälleenrakennuksen ja parantumisen aikaa jatkuvan paineen alla.

On kulunut seitsemän vuotta siitä kun kuningas Martin I uth Wistanin huoneesta voitti taistelukentällä kuninkuutensa kieroutuneelta ja paheelliselta kruununanastajalta Jonathan Greenfieldiltä, joka palveli Valtias Lohikäärmeitä todellisten jumalten sijaan. Tuolloin sato mätäni pelloille, armeijat polttivat kyliä ja kaupunkeja, ja valtakunta huusi tuskasta. Nyt rauhaa on kuitenkin kestänyt seitsemän vuotta. Hänen Majesteettinsa Solamnian kuningas ja Solamnian ritarikunnan suurmestari on hallinnut valtakuntaa vahvalla ja oikeudenmukaisella kädellä ulkomaisen kuningattarensa Lady Jane Wellingtonin kanssa. Kaupunkeja on ryhdytty jälleenrakentamaan, muureja on vahvistettu ja kauppasopimuksia muihin valtakuntiin on taas solmittu.

Valtakunnan näennäisen seesteisen pinnan alla kuitenkin kiehuu, sillä kaikki eivät ole tyytyväisiä kuninkaan hallintoon. Kuningas on korottanut veroja jo valmiiksi sotien raiskaamassa valtakunnassa, sekä nimittänyt henkilökohtaisia ystäviään alemmasta aatelistosta tärkeisiin asemiin niiden editse joiden veri on sinisempää. Niin ikään monet, jotka menettivät omaisuutensa ja maansa sisällissodassa ja taisteluissa Valtias Lohikäärmeitä vastaan tuntevat sappista katkeruutta Solamnian kuningasta kohtaan, eivätkä kaikki velhot jotka ovat menettäneet mahtinsa katso hyvällä Martin I toimettomuutta ja haluttomuutta lähteä uuteen sotaan Valtias Lohikäärmeitä vastaan.

Viimeisimpänä uskalias kuningas on tehnyt jotain mitä yhdenkään Ansalonin valtakunnan kuningas ei ole tehnyt tuhansiin vuosiin: valtaan päästyään hän nimitti itsensä jumalten tahdon välikappaleeksi ja näiden puolesta puhujaksi maan päällä, suututtaen joukon jumalten vihittyjä.

Kun niin monen verellä ostettu Solamnian hauras rauha repeilee liitoksistaan valtakunnan rajojen tuolla puolen Valtias Lohikäärmeet availevat hitaasti silmiään ja venyttävät siipiään odottaen hetkeä jolloin on aika iskeä.

Samaan aikaan pelloilla ja tavernoissa tavalliset ihmiset: kauppiaat, maalaiset, varkaat, ritarit, kerjäläiset, silmänkääntäjät, papit ja seikkailijat kääntävät katseensa tummenevaan horisonttiin, odottaen milloin myrsky iskee ja miettien mikä on heidän osansa näytelmässä, joka on juuri alkamassa.